Aftermath

Nyt on aika pienelle jälkianalyysille.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että matka onnistui loistavasti. Mitään suurempia takaiskuja ei ollut lainkaan. Olimme kuitenkin etukäteen olettaneet, että tälläisia saattaisi tulla ja budjetoineet ylimääräisiä päiviä yllättävien sattumuksien varalle. Nämä päivät me saimme nyt tavallaan bonuksena ja täten saatoimme noudattaa hieman kiireettömämpää aikataulua. Auto pelasi koko matkan hyvin, nukkumapaikka löytyi aina ilman suurempia budjetin ylityksiä, kaikki suunnitellut tiet, kaupungit ja suuremmat nähtävyydet tuli nähtyä ja koettua, emmekä joutuneet minkäänlaisten rikosten uhreiksi. Nämä olivat kuitenkin kaikki asioita, joista hieman murehdimme ennen matkaa.

Matkasta jäi tietenkin muutenkin hyvä maku. Tällä tavalla matkatessa voisi kuvitellakin saavansa nauttia lähinnä Amerikan paremmista puolista. Ruoka oli yleensä hyvää ja halpaa, ihmiset kohteliaita, näkemistä riitti joka paikassa, bensa oli halpaa ja liikennejärjestely olivat toimivia. Ja, mitä tulee näin mittavaan matkaan, erittäin tärkeätä oli, että maisemat vaihtuivat jatkuvasti. Jokainen osavaltio näytti vähintään hieman erilaiselta kuin edellinen, ja joskus dramaattisestikin erilaiselta, ja maisemien vaihdoksia tuli tietenkin myös osavaltioiden sisällä. Ylipäätään, kun puhutaan luonnonnähtävyyksistä, niin Amerikkahan on aivan maailman huippua. Ja sen verran voi sanoa, että kyllä auto on se kulkuväline, jonka ympärille tuo maa on suunniteltu.

Hampaankoloon jäi vielä muutama asia, joita ei päästy kokemaan. Osa oli jo ennalta selviä, koska aivan koko maata emme olisi kuitenkaan kerinneet katsastaa, ja osa sellaisia, joihin ei tällä kertaa avautunut sopivaa tilaisuutta. Näihin kuuluu ainakin: baseball-ottelu, rodeo, autoilutapahtumat, kalkkarot, sarjakuvakaktukset, valkoiset aavikot, Florida, Niagaran putoukset, tornado, maaseutumarkkinat, jälkiruoat, surffaus, benjihyppy ja pohjoisemmat Kalliovuoret. Tietysti myös Alaska on melko mieltäkutkuttava ajatuksena.

SuperMaken top kolmoset:

Kaupungit:

1. Las Vegas. Upeat kasinot, hyvää ja halpaa ruokaa, tekemistä mihin kellonaikaan tahansa.
   
2. New York. Läjäpäin nähtävyyksiä, loistavat ostostelumahdollisuudet.
   
3. New Orleans. Hyvä iltaelämä, mukava tunnelma.
   

Nähtävyydet:

1. Top of the Rock. Loistavat näkymät Nykiin sekä päivällä että yöllä.
2. Monument Valley. Paljon hienoja maisemia. Auringonnousu oli erittäin hieno isoja kivipatsaita vasten.
3. Grand Canyon. Tämä varmaan ansaitsisi olla ylempänä, mutta jotta olisi tästä kaiken saanut irti, olisi varmasti pitänyt viettää enemmän aikaa ja käydä hieman vaeltelemassa.

Tiet:

1. Blue Ridge Parkway. Toinen toisensa jälkeen hienompia näköalapaikkoja sinertäviin vuoristomaisemiin. Myös metsät, joidenka läpi tie kulkee, ovat hienoja ja eläimellisiä.
2. Route 66 - Arizona. Mahtavat aavikkoiset ja kivikkoiset maisemat. Matkalla myös mukavia pikkukyliä, joista saa ostaa krääsää.
3. Highway 1. Tyynenmeren rannikkoa pitkin kulkeva tie, jossa paljon hienoja rantanäkymiä.

Pettymykset:

1. Schlitterbahn. Käsittämättömän surkea vesipuistokokemus. Jonot useampituntisia aivan surkeisiin vesiliukumäkiin. Jonottomat altaat aivan täynnä, eikä mitään ihmeellisiä nekään.
2. King-Da Ka. Vesi kielellä olin odottanut maailman suurinta vuoristorataa ja kyllä pisti hieman harmittamaan, kun se olikin korjausten alla.
3. Turistisuus. Matka oli loistava turistimatka, mutta olisi ollut mukavaa päästä hieman paremmin sisälle paikallisten mielenmaailmaan. Näin tien päältä käsin se on kuitenkin vaikeaa. Kokematta jäi takapihan barbequet ja pihapelit.

Ruoka-annokset:

1. Alabaman ribsit. Ravintola ei tähän hätään muistu mieleen, mutta aivan uskomattoman hyvät ribsit sieltä sai. Arvoa nostaa vielä se, että kokeilimme ribsejä monessa paikassa, eikä ne olleet missään läheskään niin hyviä.
2. New York Strip New Yorkissa. Loistava pihvi New Yorkilaisessa Steak Housessa.
3. Lobster Special. Maukas hummeriateria Las Vegasissa.

Pikaruoka:

1. In-n-Out. Herkullisia, pienehköjä hamppareita pilkkahintaan. Menussa oli vain neljä asiaa: hampurilainen, juustohampurilainen, tuplajuustohampurilainen ja ranskalaiset. Mutta jos nuo tekee hyvin, ei sitä muuta tarvitakaan.
2. Tom and Bingo's. Ei ketju vaan yksittäinen grilli, josta sai aivan loistavan Brisket Sandwichin. Kassalta sai vain lihan sämpylän välissä ja itse sai laittaa lisukkeet ja soosit.
3. Carl's Jr. Herkullisia "kuuden dollarin hamppareita" (jotka maksoivat noin 4,5 dollaria). Kokeilimme itse asiassa vain Teriyaki Burgeria molemmilla kerroilla, mutta sen verran hyvvää oli, että pääsee listaan mukaan.

Ihmetyksen aiheet:

1. Juusto. Sitä oli pakko laittaa sitten joka paikkaa. Sinänsä ihan hyvä cheddari alkoi pikkuhiljaa nypppiä, kun sitä löytyi tasaiseen tahtiin salaateistakin. Pizzat olivat aivan hirveitä juustokekoja, ja paljon näyi olevan erilaisia juustonylistys ruokalajeja, joita itse kyllä onnistuneesti välttelimme.
2. Jonotus huvipuistoissa. Tuntuu käsittämättömältä, miten joku paikallinen, joka on etukäteen tietoinen asiasta, menee viettämään päivää esim. Six Flagsiin, missä hän ehtii käymään noin kolmessa eri laitteessa jonottaen niihin koko loppuajan päivästä. (Onneksi olimme itse hankkineet erikoispassit etukäteen.)
3. Autokeskeisyys. Juuri missään ei maanteillä näkynyt busseja, eikä matkustajajunia, missään muualla kuin keskustoissa ei ollut jalankulkijoita ja katuja ei päässyt ylittämään mistään jalan. Näimme jopa ruokakauppoja, joiden läpi ajettiin autolla.

H-P:n listaa:

Nähtävyydet:

1. VLA. Komea ja opiskeluintoa herättävä laitos.
2. Apollo 11:n komentomoduuli (Smithsonianissa). Wau.
3. Monument Valley. Yhdistettynä Auringonnousuun todella hieno elämys.
   

Tiet:

1. Highway 1. Aivan mahtavat näkymät tyrskyiselle rannikolle.
   
2. Route 66. Erittäin positiivinen yllätys. Aavikkoa, aaseja, vuoristoa ja kilppareita. Mitäs muuta sitä voi parin tunnin ajomatkalta vaatia?
   
3. Route 666 - Ihan varmasti ajettiin pätkä tolla, ajettiin.
   

Pettymykset:

1. Schlitterbahn. Pyh, maksaa nyt jonotuksesta Auringon paahteessa.
   
2. Little Tokyo. New Yorkin China Townin jälkeen odotti, että LTokyo olisi samaa kokoluokkaa oleva Japanilaishenkinen alue Losissa, mutta melko pieni oli.
   
3. San Francisco. Paljon kehuttu kaupunki, mutta hienoinen pettymys allekirjoittaneelle. Kokemusta saattoi tietenkin haitata julmetun kylmät kelit ja matkaväsymys.
   

Pikaruoka:

1. In-n-Out. Uuh, ihan mahtavia hamppareita. Perustäytteet, mutta erittäin laadukkaat sellaiset.
   
2. Carl's Jr. Teriyaki Burgerit oli kyllä maukkaita. Ananassiivu ja teriaki-soosi sopivat yllättävän hyvin hamppariin. Oli ne kyllä toisaalta melko isojakin.
3. Sonic. Hämmentävä "drive through" tilaussysteemi sisätiloissa, mutta hamppari oli ihan hyvää.
   

Ihmetyksen aiheissa komppaan SuperMakea paitsi, että jonotuksen määrän ihmettely ylitti kyllä juuston määrän kummastelun.


SuperTiikerit kiittää ja kuittaa!!!

Finnish Line

No niin, takaisin ollaan.

Laxin lentokentällä maisteltiin vielä viimeiset ameriikan herkut ennen 9,5 tunnin lentoa Lontooseen. Lento meni täysin syödessä ja nukkuessa, mikä oli loistavaa. Lontoossa emme kerinneetkään muuta tekemään kuin vaihtaa ja konetta ja sitten oli edessä enää muutaman tunnin lento Suomeen. Kotiinpaluuta juhlistettiin koneessa juomalla aitoa suomalaista (Virosta tuotua) Lapin Kultaa.


















Helsingissä meitä oli vastassa H-P:n vaimo ja äiti, sekä pussillinen suomalaisia herneitä. H-P:kin pääsi ensimmäistä kertaa miesmuistiin ajamaan manuaalivaihteista autoa, ja vielä ihan ilman navigaattoria. Kaikesta huolimatta SuperMake saatiin heitettyä ihan kotiin asti.

Ja niin loppui tämäkin retki (SuperMaken osalta), missä monilla hyvillä asioilla on tapana loppua, eli Helsingin Kalliossa. Ja samalla päättyi myös suurin löytöretki sitten sen, kun ihminen laskeutui puusta. Mutta miten kävi H-P:n? No, se on sitten jo aivan toinen tarina...

- - - - - - - - - - - - - - - - -

H-P:n uudelleenkouluttautuminen keppivaihteistoiseen autoon sujui yllättävän hyvin. Kertaakaan ei edes onnistuttu sammuttelemaan pirssiä kotimatkalla. Nyt pitäisi sitten vaan yrittää selvitä aikaeroväsymyksestä ennen arkeen paluuta. Onneksi sitä ennen kerkee vielä hieman nauttimaan Suomenkin kesästä.

"Let's Get the Rock Out of Here!"

Keskiviikkona ajelimme Coltoniin, Fiesta Village Family Fun Parkiin, missä pelasimme minigolfia, arcade-pelejä ja testasimme taitojamme baseball-syöttökoneita vastaan. SuperMake dominoi golfkenttiä piinkovilla puttauksillaan, mutta H-P osoittautui huomattavasti potentiaalisemmaksi baseball-tähdeksi.

Sieltä jatkoimme katselemaan auringonlaskua Mohaven autiomaalle. Kopitellessamme, jälleen kerran, vanhaa kunnon siannahkaa, muutama lepakko kävi ihmettelemässä meitä. Olimme kovasti etsineet mm. Lucky Lukesta tuttuja sarjakuvakaktuksia, mutta valitettavasti sellaisia ei tullut vastaan. Nettitutkimus vahvisti, että niitä kasvaa Usassa vain aivan etelärajan tuntumassa. Sinä iltana oli myös viimeinen todellinen mahdollisuus nähdä kalkkaroita, mutta siinäkään ei onni suosinut.

Torstaina palasimme jälleen valtameren tuntumaan. Ostosteltuamme aikamme ostoskeskuksissa, päätimme antaa Tyynelle merelle toisen mahdollisuuden ja suuntasimme Oceansiden rantsulle. Tällä kertaa veden lämpötila oli ihanteellinen ja kohtalaisen kovassa aallokossa oli mukava polskia. Kokeilimme pelata amerikkalaista merta vastaan heittämällä pallon lähestyvän aallon harjalle ja ottaa sitä kiinni. Kertaakaan emme tainneet palloa kiinni saada, joten meri taisi voittaa tällä kertaa. Lopuksi luonnollisesti kaivoimme palloa limaisten kasvien peittämästä kivikosta.

Perjantaina, eli tänään, olemme lähinnä ostostelleet, käyneet myymässä kitaran panttilainaamoon, pakkailleet ja käyneet viimeisellä varsinaisella ravintolaillallisella Red Lobsterissa, missä ruoka oli maittavaa.

Herätys on kuudelta, auton palautamme kahdeksaksi ja tämän jälkeen hillumme kentällä aina puoli kuuteen, lennon lähtöön asti. Saapunemme Helsinkiin noin kuudelta Suomen aikaa sunnuntai-iltana.

Alien Nation

Maanantaina ja tiistaina vierailimme Losissa ja Hollywoodissa, kuten lupailtiin. Nähtyä tuli Sunset Boulevard, Beverly Hills, Rodeo Drive, Walk of Fame, Chinese Theaterin edusta, Hollywood-kyltti, Little Tokyo (missä syötiin sushia) ja läjäpäin palmuja.

Menimme myös Warner Bros.:in kierrokselle, missä kävimme Ellen Shown backstagella, erilaisilla kuvauspaikoilla ja museoesineitä katselemassa. Kierros oli kuitenkin hintaansa nähden melko tylsä, sillä ei nähty yhtäkään julkimoa eikä yhtäkään käynnissä olevaa kuvaussettiä.

Nyt on ollut ihan sopivan lämmintä. Välillä on meinannut olla ruuhkan poikasta.

Kuka arvaa ensimmäisenä, mistä "kahvilasta" yksi kuvista on otettu!

Thar She Blows!

San Franciscosta lähdimme kulkemaan etelään rannikkoa pitkin. Ensimmäisenä päivänä menimme valasristeilylle Montereyhin. Risteilyllä näimme ryhävalaan ja sadoittain erisorttisia delfiinejä. Sen ihmeellisempää emme olekaan tehneet. Mitä nyt käyty uimassa Tyynessä meressä (joka oli todella kylmä), hengailtu biitsillä ja katseltu maisemia.

Hearstin "Xanadun" turistipisteessä kävimme pyörähtämässä, mutta jonojen ja maksujen takia emme jaksaneet edetä pidemmälle. Ja sitten me näimme seeproja.

Nyt olemme Canoga Park -nimisessä paikassa Losin tietämillä ja pohdimme, miten valloittaisimme Hollywoodin.

"If You're Going to San Francisco..."

...pukeudu lämpimästi.

Vihdoinkin Tyynimeri!!

Olemme viettäneet San Franciscossa nyt nelisen päivää ja koko ajan on ollut pilvistä, tuulista ja melkoisen kylmää. Täällä tuntuisi olevan jokin hämärä pilvipeite aivan kaupungin yläpuolella. Se loppuu heti kaupungin ulkopuolella ja siihen voi kirjaimellisesti kävellä menemällä vaikka kukkulan päälle. Ja kukkuloitahan täällä on paljon, ja pirun jyrkkiäkin vielä.

Olemme ajaneet Golden Gatea pitkin ja käyneet palloilemassa Fisherman's Wharfilla, sekä räjäyttäneet paikallisten tajunnan suurenmoisella karaokeperformanssilla. Löysimme myös kolikkopelimuseon, jossa sai pelata quartereilla jopa sata vuotta vanhoja pelejä. Kuvassa H-P pelaa legendaarista Star Warsia.

Ja aika paljon olemme myös vain lepäilleet ja katsoneet Spongebobbia töllöstä. Onhan tämä matkailu kohtalaisen rankkaakin.

Wine in the Napa

Sequoian kansallispuistosta suuntasimme kuuluisaan viininviljelyalueeseen, Napa Valleyhin. Siellä pörräsimme muutaman päivän "sivuttain", viinitiloilla vieraillen, viinejä maistellen ja maisemia katsellen. Jottei meno olisi mennyt liian romanttiseksi, pelasimme iltaisin vanhoja tietokonepelejä ja haimme urakalla hamppareita In-and-Out:ista.

Isommat viinitilat olivat persoonattomia ja viinitkin melko tavallisia, mutta onnistuimme pariin pienempään eksymään, joissa saimme rauhassa haastatella henkilökuntaa ja laajentaa viinitietämystämme ja tajuntaamme sopivan leppoisassa ympäristössä.

Ilmeisesti ainakin osa SuperMaken mainostamista korteista, joiden ei olisi pitänyt päätyä perille, on kuitenkin päätynyt perille. Jännää. Kai niissä sitten oli tarpeeksi merkkejä.

Californication

Keskiviikko aamun aloitimme ajamalla Rhyoliten aavekaupunkiin, mistä piti aikoinaan tulla suurikin kullankaivuuteollisuuden keskus. Kultaa ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi, joten kaupunki kuolla kupsahti ja jätti rakennuksensa raunioitumaan aavikon keskelle. Kiinnostava asetelma, mutta loppujen lopuksi paikan päällä ei ollut paljoakaan kiinnostavaa nähtävää.

Seuraavaksi vuorossa oli Death Valley, missä oli kuumaa, kuivaa ja kivikkoista. Mutta kalkkaroita ei näkynyt vieläkään. Parhaimmillaan olimme vajaa sata metriä meren pinnan alapuolella. Parhaat näymät olivat Devil's Golf Coursella ja hiekkadyyneillä (kuvissa). Ajaessamme yöllä seuraaviin seikkailuihin pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan Kalifornian tähtitaivasta, joka oli käsittämättömän kirkas.

Torstaina hurautimme katsomaan General Shermania, eli maailman isointa puuta. Matkalla tuli myös testattua suositeltu Moro Rock. Lähtiessäkin saimme silmänruokaa katsellessamme, kuinka aurinko laski vuorten taakse.

SuperMake on hieman alkanut luomaan nahkaansa Teksasista saatujen palovammojen seurauksena. Mutta sitten vaan "puts the lotion on the skin", vai miten se meni.

Hyvää pizzaa emme ole toistaiseksi onnistuneet löytämään. Jopa italialaisesssa ravintolassa saimme vastaamme kauhean juustohirviön.

Kalifornia on muuten antanut mukavan ensivaikutelman.

Viva Las Vegas!

Terveisiä huitsin Nevadasta!

Las Vegas on jäänyt taakse ja Camry on vieläkin alla. Ainakin toistaiseksi, sillä "maintenance required" -valo palaa, ja huomenna on edessä Death Valleyn tappava porotus.

Ennen Nevadaan saapumista ajelimme Arizonan puolella vanhalla Route 66:sillä, missä oli upeat maisemat ja kivoja krääsäkauppoja. Kalkkaroita mainostettiin olevan paljon, mutta edelleenkään emme ole yhtäkään nähneet. Sen sijaan näimme sekä maantiekiitäjän ja kojootin - kuinka hullunkurista? Ajaessamme "kuuskutosta" päädyimme erehdyksessä eräässä vaiheessa Nevadan sijasta Kaliforniaan. Nämä osavaltiot kun ovat niin pikkuisia täällä päin...

Kalifornian ollessa viimeinen osavaltiomme, SuperMake pääsi sanomaan viimeisen kerran jo tutun iskulauseensa: "X, a state of mind", missä X siis korvataan osavaltion nimellä. Ainoastaan New Jerseyssä ja mahdollisesti joissakin osavaltioissa, missä vietimme vain muutaman minuutin, lausahdus on jäänyt sanomatta.

Las Vegasin olisi voinut kuvitella syntyneen, kun parhaat palat Amerikkaa ja Etelä-Amerikkaa olisivat kohdanneet rintamina ja pyöräyttäneet satumaisen loistavat palatsit keskellä täysin kuivaa erämaata. Majoituimme ensimmäisiksi kahdeksi päiväksi motelliin, mutta seuraaviksi itse kuuluisaan kasino Tropicanaan, mistä oli mukavat maisemat Stripille. Jokaisessa mainitsemisen arvoisessa kasinossa tuli käytyä, ja monissa myös pelattua. H-P jäi rahapeleistä noin kymmenen dollaria voitolle, jolla saattoi (hyvällä vainulla) saada pihviaterian, katkarapukoktailin, margaritan ja hot dogin. SuperMake jäi yksikätisistä rosvoista muutaman dollarin häviölle, mutta korvasi tämän voittamalla 70 dollaria pokeripöydässä. Sillä saikin jo maksettua hummeriaterian, pari margaritaa, pari olutta ja pokeriturnauksen, missä SuperMake tippui vasta finaalipöydästä. Samaisessa turnauksessa H-P sai niellä katkeraa kalkkia tippumalla ässäparilla onnekkaan vastustajan surkukortteja vastaan. Así es la vida!

Vegasissa on vielä käytävä.

From Dawn Till Dusk

Kiitos runsaasta palautteesta!

Tämän päivän resepti oli varsin yksinkertainen. Auringonnousua katselimme Monument Valleyssä ja auringonlaskua Grand Canyonilla.

Olemme kuunnelleet läpi matkan usalaisia radioasemia, joista tulee musiikkia laidasta laitaan. Useimmiten tulee kantria ja muutama hyvä rokkiasemakin on löydetty. Tänään kuitenkin löytyi ehdottomasti matkan kovin asema, joka soitti lähinnä kuusikymmentäluvun vähemmän tunnettuja, mutta sitäkin tenhoavampia hittejä. Asema oli yllättäen navahojen oma Tuba Citystä käsin toimiva kanava.

SuperMake lähetti New Orleansista kortit Jukalle, Tommille, Lauralle, Tassunkujalle ja Pihkakadulle, mutta jälkeenpäin ilmaantuneet todisteet viittaavat siihen, että korteissa oli valitettavasti liian vähän postimerkkejä. Kortit eivät siis saapune perille, ellei postilaitos armahda. Mutta uudet kortit lähtevät huomenna.

Is it a bird, is it an aeroplane...

...ei se on UFO, tai kenties maantiekiitäjä (joka on kyllä lintu). Kumpiakaan ei ole kyllä näkynyt, mikä on sinänsä ihme, sillä olemme sentään käyneet maailman UFO-pääkaupungissa ja New Mexicon osavaltiolintu on maantiekiitäjä.

Maanantaina ajoimme siis Roswelliin, New Mexicoon, missä ihailimme ufokrääsää ja yhtäaikaa ukkosmyrskyä ja auringonlaskua. Koska Ufoja ei näkynyt paljain silmin, menimme tiistaina vierailemaan VLA:han, eli yhteen maailman suurimmista radio-observatorioista. Sieltä jatkoimme yöksi Arizonan puolelle, St. John's:iin. Matkalla koimme kirvelevän pettymyksen, kun kumpikin Pietownin piirakkamyymälöistä olivat kiinni ohi kulkiessamme. Pietownin oli määrä merkata jälkiruokien aikakuden alkua ruokalistassamme. (Kuten olette ehkä huomanneet, olemme tsekkailleet listastamme lähinnä suolapaloja.)

Keskiviikkona aamuna, ollessamme lähdössä huoltsikalta tien päälle, juttelimme mormoonin kanssa, joka osasi yllättäen muutaman sanan suomea ja kohtalaisesti ruotsia. Hyvien neuvojen siivittämänä päädyimme ihastelemaan Petrified Forestia ja Painted Desertiä, ja tämän jälkeen kurvasimme uudelleen New Mexicon puolelle ja ajoimme Four Corners Monumentille, jossa yhdistyy Arizona, New Mexico, Utah ja Colorado. Siellä käytyämme jatkoimme matkaa tunnelmallisissa aavikkomaisemissa Mexican Hatiin, johon jäimme yöpymään.

Happy Birthday, America!!!

No niin, mukavasti tulikin heti kommentteja. Varsinkin työssäkäyvillä ei ole mitään syytä olla viettämättä aikaa tuntikaupalla blogiamme selaillen.

Heinäkuun neljäs, eli paikallinen itsenäisyyspäivä, aloitettiin ajamalla San Antonioon. Siellä tarkoitus oli mennä katsomaan... noh, mikäs sen nimi nyt olikaan... Alamon historiallista linnoitusta. Mutta, parkkipaikan löytymisen käydessä mahdottomaksi, linnoituksen tutkiminen suoritettiin laittamalla SuperMake juoksemaan Alamon sisäpihan halki kuin pieni, hikinen meksikaani, H-P:n odottaessa kadulla auton kanssa.

Itse itsenäisyyspäivän juhlimista päädyimme pällistelemään Junction-nimiseen pikkukylään. Meidän osaltamme juhliminen jäi pariin olueeseen, ilotulituksen katselemiseen ja pallon heittelemiseen, ja jos paikallisilla oli jotain sen suurempia juhlia, meiltä ne jäi huomaamatta.

Tänään olemme lähinnä ajelleet eteenpäin ranchimaisemissa, ja yötä jäimme viettämään Lubbockiin.

Huomiota on herättänyt se, että pickuppeja tai maastureita on, varsinkin maaseudulla, noin 95% autoista. Myöskin liikennemerkit, joissa käsketään noudattamaan liikennemerkkejä, ovat kummastuttaneet.

Ensimmäisiä tornado- ja kalkkarohavaintoja odotellessa...

Schlitterbahn, Schmitterbahn...

Tänään kulkumme johti Amerikan ykkös huvipuistoon, Schlitterbahniin. Kuljettuamme hetken puistossa suomalaismallisissa uimahousuissa, saimme tarpeeksi "punaniskojen" tirskunnasta ja "Speedos, coming through"-huudoista, että H-P:n oli vaihdettava shortseihin ja SuperMaken peräti ostettava itselleen uudet shortsit. Shortsien osto ei sinänsä haitannut, sillä shortsit olivat muutenkin ostoslistalla, mutta ahdasmielinen ympäristö kieltämättä pisti ärsyttämään.

Tämän episodin jälkeen lähdimme nauttimaan puiston anneista. Päädyimme jonottamaan noin kahdeksi tunniksi helteessä noin puolen minuutin laskua vesiliukumäestä, joka oli aivan luokaton, mikä oli hyvin hermoja koettelevaa. Lähdimmekin puistosta varsin nopeasti sen jälkeen, ja matkan toistaiseksi suurimmasta pettymyksestä ei ollut epäselvyyttä; liput kun eivät olleet ilmaisia ja aikaa kun ei tuntikaupalla olisi hukattavaksi. Vielä pitkään lähdön jälkeen esiintyi kiroilua, harmittelua ja epäuskoista päänpyörittelyä. Iltasella kävimme polskimassa motellin uima-altaalla (missä ei ollut yhtään jonoa!).

Kuvattavaa kun ei päivän aikana ollut, laitamme liitteeksi kuvan retkikuntamme uusimmasta jäsenestä, jonka hankimme panttilainaamosta matkan varrelta. (Kuvassa myös uudet shortsit ja New Orleanista ostettu uusi paita.)










P.S. Kommentteja saa laittaa vapaasti. Niitä on mukava lukea iltaisin motelleissa ja samalla saamme vähän kuvaa siitä, kuinka moni jaksaa turinoitamme käydä katselemassa.

Welcome to the Jungle!!

Matka jatkui Alabamasta Mississipin kautta Louisianaan. Mississipissä käytiin rantsulla kastamassa jalat Meksikon lahteen ja heittelemässä "sian nahkaa", eli amerikkalaista jalkapalloa, joka ostettiin aikaisemmin Walmartista neljällä dollarilla.

Louisianassa majoituimme kahdeksi yöksi New Orleansiin, missä ymmärrettiin keskivertoa paremmin juhlimisen päälle. Ennen poistumista kaupungista vierailimme kansallisessa Toisen Maailman sodan museossa, missä näimme oletettujen pommittajien, tankkien ja tykkien sijasta kuvia ja tekstitauluja.

Matkamme jatkui kohtalaisen aavemaisissa suomaisemissa kohti länttä Pattersoniin, missä vietimme yön torakkamotellissa siinä toivossa, että pääsisimme aamulla vierestä lähtevälle, kehutulle alligaattoriajelulle. Valitettavasti Cajun Jack ei saanut tarpeeksi asiakkaita, joten jouduimme tyytymään hieman pienempään ajeluun vähemmän sävähdyttävissä maisemissa. Mutta alligaattoreita kyllä pääsimme näkemään.

Pysähdyimme vielä uimaan Meksikon lahteen Louisianan puolella ennen kuin ajoimme Teksasiin. Tällä hetkellä olemme Super 8 Motellissa Sealyssä.

Tuscaloosa, Tallapoosa...

...Pensacola, Pascagoula. Ja tässä vain osa hassuista nimistä, mitä löytyy Alabamasta.

Aurinko porottaa ja ilma on kosteudesta paksu kuin keskiverto amerikkalainen. Olemme saapuneet todelliseen etelään, jota on luonnollisesti juhlistettu soittamalla "Sweet Home Alabamaa".

Toyota, eli "Beibi", pelittää hyvin, ja ajaminen on muutekin sujunut mukavasti. Amerikkalainen liikennejärjestelmä toimii ihan mukavasti, ja GPS:ällä on helppo löytää tiensä paikkoihin. Ainakaan vielä ei ajaminen ole kertaakaan maistunut puulta. Välillä olemmekin poikenneet isoilta teiltä nähdäksemme vähän jotain aidompaa, kuten luontoa, maatiloja ja hökkeliasumuksia.

Yöt ollaan yleensä vietetty idyllisissä tienvarsimotelleissa, ja heinäsirkkojen siritys on öisin melkein yhtä aitoa kuin elokuvissa.

Lauantaina kävimme surkeassa BBQ:ssa, mutta onneksi annoimme Alabamalle uuden mahdollisuuden ja saimme tänään syödäksemme erittäin maukkaita ribsejä.

Nyt olemme Mobilen ulkopuolella Motellissa ja huomenna matka jatkunee kohti Louisianaa.

"Ya'll from 'round here?"

...kysyi tyttö, kun taisteltiin bensapumpun kanssa Etelässä. Kohteliaita, muttei vallattoman välkkyjä nämä etelättäret.

Matka jatkui siis Washingtonista Appalakkien kautta kohti etelää. Suurin osa matkasta ajettiin pitkin Blue Ridge Parkway:tä vuoristomaisemissa. Matkan varrella pysähdyttiin Shenandoah:in luolissa ja Natural Bridge:ä katselemassa. Eläinsaldoksi tuli kahdelta päivältä kolme kettua, jumalaton määrä haukkoja, ainakin yksi korppikotka, tusina peuroja ja - taddataddadaa - yksi mesikämmen!! Siinä se pikku otso jölkötteli tietä pois, kun ilmestyttiin mutkan takaa Smoky Mountains National Park:issa. Valitettavasti illat olivat niin pilvisiä, ettei auringonlaskuja päästy ihailemaan. Kävimme Clingman's Domessa, joka olisi ollut puiston korkein kohta, mutta... noh... kuva selittänee kaiken.

Chevy Impala - Denied!!

Tiistaina aamuna haimme automme vuokraamosta. Odotimme saavamme Chevy Impalan, tai jonkun muun amerikanraudan, mutta saimmekin sitten kotoisan Toyota Camryn. Perskeles.

Pako New Yorkista sujui suuremmitta ongelmitta, vaikka pulssi olikin välillä hieman korkealla. Tiellä meitä opastaa virolaisaksenttinen GPS:ämme, "Tatjana". Nykistä ajoimme New Jerseyn Six Flags -huvipuistoon, jossa meitä odotti maailman korkein ja nopen vuoristorata - suljettuna tietysti. Onneksi muut vuoristoradat olivat kohtalaisen vauhdikkaita. Yön vietimme Elktonissa, motellissa.

Aamulla menimme ostostelemaan Walmartiin, minkä jälkeen porhalsimme Washingtoniin. Kävimme läpi pakolliset nähtävyydet ja päädyimme lopulta Front Royalin Budget Inniin.

The City That Never Sleeps...

Lauantai-iltana tehtiin pienimuotoinen Broadway-baariekskursio, jolloin tuli mietittyä elämän tosiasioita tuopin ääressä. Vain ymmärtäväinen baarimikko puuttui. (Meiltä kysyttiin paperit - voitteko uskoa?)

Sunnuntaina suuntasimme katselemaan aitoa lentotukialusta Intrepidia ja sen vieressä köllöttelevää ydinsukellusvenettä. Matkalla kävimme vilkaisemassa luonnontieteellisen museon aulan dinoja. Sitten oli vuorossa aidon steak housen pihvit.

Viimeinen päivä Nykissä alkoi aamulenkillä Central Parkissa. Sitä seurasi aito Clam Chowder -lounas ja vierailut Grand Central Stationille ja tavaratalo Macy's:ille. Nautimme drinkit roof top baarissa ja illalliseksi söimme Pekingin ankkaa Chinatownissa.

Vastoin ennakko-odotuksia New York on vaikuttanut turvalliselta, tilavalta ja puhtaalta, ja ihmiset ovat olleet kohteliaita. Liikennekin on näyttänyt kulkevan hyvin.

Toistaiseksi syvällisintä, mitä Harri on sanonut, on : "tänään on eri päivä".

New York, New York

Terveisiä Isosta omenasta!

Vajaan 20 tunnin matka taittui suuremmitta ongelmitta ja olimme onnellisesti perillä noin seitsemän aikaan illalla paikallista aikaa. Ajaessamme Harlemin halki ehdimme jo hieman huolestua, mutta Hostelimme sijaitsikin onneksi hieman paremmalla alueella. Ensimmäisen illan kruunasi chilidogit ja cream soda. (Saadessamme ruokamme, meille naurettiin - emme tiedä miksi.)










Toinen päivä aloitettiin ahkerasti nousemalla ajoissa ja eksymällä välittömästi Central Parkiin. Mystisesti etelä ja pohjoinen vaihtoivat paikkaa kesken kaiken. Aamupalan jälkeen yritimme uusilla voimilla ja onnistuimme hienosti kulkemaan keskustaan asti. Kävimme Rockefeller Centerin katolla ihailemassa urbaania viidakkoa, minkä jälkeen kuljimme Broadwaytä pitkin ja Times Squaren kautta etelään, Little Italyyn. Tankkasimme viinillä ja pastalla ja suuntasimme takaisin Rockefeller Centeriin ihailemaan tällä kertaa kaupunkia yöaikaan. Ja siitä sitten taksilla takaisin. Vajaan 15 tunnin urheilusuorituksen aikana kävelimme noin 35 kilometriä.

Kolmas päivä alkoi subwayekskursiolla. Meitä ei ryöstetty, eikä virtsankaan haju ollut vahva. Satama-alueelta kävelimme Staten Islandin lautalle, josta saimme katsella Vapauden patsasta. Seuraava seikkailu johti meidät WTC:n oletetulle kraaterille, mutta siellä olikin aivan tavallinen työmää ja seuraavat pilvenpiirtäjät jo rakentumassa. Chinatownissa säikyimme elävinä myytäviä sammakoita. Nyt olemme hostellilla ja keräämme voimia iltaa varten.

*Pahoittelemme kuvien ja tekstin sekaisuutta. Niitä on vaikea saada paikoilleen.

Official Soundtrack

Matkan virallinen Soundtrack, eli "Roadie", on juuri valmistunut. (On tietysti paljon muutakin musaa mukana, mutta näillä lähetään liikkeelle.)

1. Ride Like the Wind - Saxon
2. Road to Hell - Bruce Dickinson
3. Crossroads - Predator
4. Sex Drive - W.A.S.P.
5. Love Drive - Scorpions
6. The Killing Road - Megadeth
7. Have Cool, Will Travel - Megadeth
8. High Speed Dirt - Megadeth
9. Wherever I May Roam - Metallica
10. Fuel - Metallica
11. Roll on Down the Highway - Bachman Turner Overdrive
12. Baby Driver - Simon & Garfunkel
13. Sweet Home Alabama - Lynyrd Skynyrd
14. Swamp Music - Lynyrd Skynyrd
15. Viva Las Vegas - Elvis
16. Long Long Way to Go - Def Leppard
17. Planet Caravan - Pantera
18. Coast to Coast - Scorpions
    

Menu

Tässä pakolliset mätöt. Nimen viereen ilmestyy merkintä sitä mukaa, kun saadaan kurkusta alas.

1. Hotdog (Check)
   
2. Hamburger (Check)
3. Clam Chowder (Check)
4. BBQ Ribs (Check)
5. Fries (Check)
6. Cheese Fries (Check)
7. Curly Fries (Check)
8. Fried Chicken (Check)
9. Cajun Shrimps
10. Fried Shrimps (Check)
11. Grilled Shrimps (Check)
12. Beef Jerky (Check)
13. Pizza (Check)
14. Pan Pizza (Check)
15. Chinese (Check)
16. Mongolian BBQ (Check)
17. Twinkie (Check)
18. Waffles (Check)
19. Pancakes (Check)
20. Tacos (Check)
21. Apple Pie (Check)
22. Cherry Pie
23. Pecan Pie
24. Lime Pie
    
25. Peach Cobbler
    
26. Steak (Check)
27. T-Bone
28. Root beer float (Check)
29. Coleslaw (Check)
30. Beans (Check)
31. Okraa (Check)
32. Squishy
33. Cherry Coke (Check)
34. Vanilla Coke (Check)
35. Cream soda (Check)
36. Root beer (Check)
37. Beer (Check)
38. Buffet (Check)
39. Shrimp Cocktail (Check)
40. Pop Tart (Check)
41. Roast Beef Sandwich (Check)
42. Grilled Cheese
43. Chips (Check)
44. Tuna Salad Sandwich (Check)
45. Icecream
46. Nachos and Cheese
    
47. Stuffed Peppers/Jalapenos
48. Donut (Check)
49. Corndog
50. Chilidog (Check)
51. Dr. Pepper (Check)
52. Sub (Check)
53. Italian (Check)
54. Cupcake (Check)
55. Manhattan (Check)
56. Cosmopolitan (Check)
57. Peking Chicken (Check)
58. Macaroni and Cheese (Check)
59. Smoked Pork (Check)
60. Po-Boy (Check)
61. Turkey Sandwich (Check)
62. Lobster (Check)
63. Cherry Dr. Pepper (Check)
64. Welch (Check)
65. Sierra Mist (Check)
66. Lemonade (Check)
67. The Three Musketeers (Check)
68. Payday (Check)
69. 5th Avenue (Check)
70. Butterfinger (Check)
71. Baby Ruth (Check)
72. Jumbo Shrimps (Check)
73. Buffalo Wings (Check)
74. BBQ Wings (Check)
75. Sushi (Check)
76. Kebab (Check)

Ketjut:

Tarkoitus ei ole tietenkään ketjuruokaloissa käydä, mutta muutamaa kuuluisaa ketjua olisi hauska kokeilla. Tässä listan tynkää niistä:

1. Kentucky Fried Chicken (Check)
2. Taco Bell (Check)
3. McDonald's (Check)
4. In-n-Out (Check)
5. Burger Barn
6. Wendy's (Check)
7. Five Guys
8. White Castle
9. Chuck E. Cheese
10. Dairy Queen (Check)
11. Burger King (Check)
12. Big Boy's
13. Starbuck's (Check)
14. Dunkin' Donuts (Check)
15. Roy Rogers (Check)
16. Papa John's (Check)
17. Popeye's (Check)
18. Hardee's (Check)
19. Red Lobster (Check)
20. Waffle House (Check)
21. Hooters (Check)
22. Jack in the Box (Check)
23. Pit Stop (Check)
24. Sonic (Check)
25. Dan Marino's (Check)
26. Denny's (Check)
27. Johnny Rockets (Check)
28. Mel's Diner (Check)
29. Chicken Now (Check)
30. Carl's Jr. (Check)
31. Great Khan's Mongolian Festival (Check)
32. Wienerschnitzel (Check)

"Second star on the right"

Suunniteltu reitti on suurin piirtein tuon näköinen. Matkaa kertyy laskurin mukaan vajaat 8000 km (8 Mm).
Kulkuvälineenä toimii näillä näkymin Chevy Impala (*bröm*), mutta lopullinen peli selvinnee sitten vuokramestassa. Siinä on pikkumasu kovilla papujen kanssa, ku huristellaan kuoppateitä.