Tämän episodin jälkeen lähdimme nauttimaan puiston anneista. Päädyimme jonottamaan noin kahdeksi tunniksi helteessä noin puolen minuutin laskua vesiliukumäestä, joka oli aivan luokaton, mikä oli hyvin hermoja koettelevaa. Lähdimmekin puistosta varsin nopeasti sen jälkeen, ja matkan toistaiseksi suurimmasta pettymyksestä ei ollut epäselvyyttä; liput kun eivät olleet ilmaisia ja aikaa kun ei tuntikaupalla olisi hukattavaksi. Vielä pitkään lähdön jälkeen esiintyi kiroilua, harmittelua ja epäuskoista päänpyörittelyä. Iltasella kävimme polskimassa motellin uima-altaalla (missä ei ollut yhtään jonoa!).
Kuvattavaa kun ei päivän aikana ollut, laitamme liitteeksi kuvan retkikuntamme uusimmasta jäsenestä, jonka hankimme panttilainaamosta matkan varrelta. (Kuvassa myös uudet shortsit ja New Orleanista
P.S. Kommentteja saa laittaa vapaasti. Niitä on mukava lukea iltaisin motelleissa ja samalla saamme vähän kuvaa siitä, kuinka moni jaksaa turinoitamme käydä katselemassa.