Laxin lentokentällä maisteltiin vielä viimeiset ameriikan herkut ennen 9,5 tunnin lentoa Lontooseen. Lento meni täysin syödessä ja nukkuessa, mikä oli loistavaa. Lontoossa emme kerinneetkään muuta tekemään kuin vaihtaa ja konetta ja sitten oli edessä enää muutaman tunnin lento Suomeen. Kotiinpaluuta juhlistettiin koneessa juomalla aitoa suomalaista (Virosta tuotua) Lapin Kultaa.
Helsingissä meitä oli vastassa H-P:n vaimo ja äiti, sekä pussillinen suomalaisia herneitä. H-P:kin pääsi ensimmäistä kertaa miesmuistiin ajamaan manuaalivaihteista autoa, ja vielä ihan ilman navigaattoria. Kaikesta huolimatta SuperMake saatiin heitettyä ihan kotiin asti.
Ja niin loppui tämäkin retki (SuperMaken osalta), missä monilla hyvillä asioilla on tapana loppua, eli Helsingin Kalliossa. Ja samalla päättyi myös suurin löytöretki sitten sen, kun ihminen laskeutui puusta. Mutta miten kävi H-P:n? No, se on sitten jo aivan toinen tarina...
- - - - - - - - - - - - - - - - -
H-P:n uudelleenkouluttautuminen keppivaihteistoiseen autoon sujui yllättävän hyvin. Kertaakaan ei edes onnistuttu sammuttelemaan pirssiä kotimatkalla. Nyt pitäisi sitten vaan yrittää selvitä aikaeroväsymyksestä ennen arkeen paluuta. Onneksi sitä ennen kerkee vielä hieman nauttimaan Suomenkin kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti