Californication

Keskiviikko aamun aloitimme ajamalla Rhyoliten aavekaupunkiin, mistä piti aikoinaan tulla suurikin kullankaivuuteollisuuden keskus. Kultaa ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi, joten kaupunki kuolla kupsahti ja jätti rakennuksensa raunioitumaan aavikon keskelle. Kiinnostava asetelma, mutta loppujen lopuksi paikan päällä ei ollut paljoakaan kiinnostavaa nähtävää.

Seuraavaksi vuorossa oli Death Valley, missä oli kuumaa, kuivaa ja kivikkoista. Mutta kalkkaroita ei näkynyt vieläkään. Parhaimmillaan olimme vajaa sata metriä meren pinnan alapuolella. Parhaat näymät olivat Devil's Golf Coursella ja hiekkadyyneillä (kuvissa). Ajaessamme yöllä seuraaviin seikkailuihin pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan Kalifornian tähtitaivasta, joka oli käsittämättömän kirkas.

Torstaina hurautimme katsomaan General Shermania, eli maailman isointa puuta. Matkalla tuli myös testattua suositeltu Moro Rock. Lähtiessäkin saimme silmänruokaa katsellessamme, kuinka aurinko laski vuorten taakse.

SuperMake on hieman alkanut luomaan nahkaansa Teksasista saatujen palovammojen seurauksena. Mutta sitten vaan "puts the lotion on the skin", vai miten se meni.

Hyvää pizzaa emme ole toistaiseksi onnistuneet löytämään. Jopa italialaisesssa ravintolassa saimme vastaamme kauhean juustohirviön.

Kalifornia on muuten antanut mukavan ensivaikutelman.

Viva Las Vegas!

Terveisiä huitsin Nevadasta!

Las Vegas on jäänyt taakse ja Camry on vieläkin alla. Ainakin toistaiseksi, sillä "maintenance required" -valo palaa, ja huomenna on edessä Death Valleyn tappava porotus.

Ennen Nevadaan saapumista ajelimme Arizonan puolella vanhalla Route 66:sillä, missä oli upeat maisemat ja kivoja krääsäkauppoja. Kalkkaroita mainostettiin olevan paljon, mutta edelleenkään emme ole yhtäkään nähneet. Sen sijaan näimme sekä maantiekiitäjän ja kojootin - kuinka hullunkurista? Ajaessamme "kuuskutosta" päädyimme erehdyksessä eräässä vaiheessa Nevadan sijasta Kaliforniaan. Nämä osavaltiot kun ovat niin pikkuisia täällä päin...

Kalifornian ollessa viimeinen osavaltiomme, SuperMake pääsi sanomaan viimeisen kerran jo tutun iskulauseensa: "X, a state of mind", missä X siis korvataan osavaltion nimellä. Ainoastaan New Jerseyssä ja mahdollisesti joissakin osavaltioissa, missä vietimme vain muutaman minuutin, lausahdus on jäänyt sanomatta.

Las Vegasin olisi voinut kuvitella syntyneen, kun parhaat palat Amerikkaa ja Etelä-Amerikkaa olisivat kohdanneet rintamina ja pyöräyttäneet satumaisen loistavat palatsit keskellä täysin kuivaa erämaata. Majoituimme ensimmäisiksi kahdeksi päiväksi motelliin, mutta seuraaviksi itse kuuluisaan kasino Tropicanaan, mistä oli mukavat maisemat Stripille. Jokaisessa mainitsemisen arvoisessa kasinossa tuli käytyä, ja monissa myös pelattua. H-P jäi rahapeleistä noin kymmenen dollaria voitolle, jolla saattoi (hyvällä vainulla) saada pihviaterian, katkarapukoktailin, margaritan ja hot dogin. SuperMake jäi yksikätisistä rosvoista muutaman dollarin häviölle, mutta korvasi tämän voittamalla 70 dollaria pokeripöydässä. Sillä saikin jo maksettua hummeriaterian, pari margaritaa, pari olutta ja pokeriturnauksen, missä SuperMake tippui vasta finaalipöydästä. Samaisessa turnauksessa H-P sai niellä katkeraa kalkkia tippumalla ässäparilla onnekkaan vastustajan surkukortteja vastaan. Así es la vida!

Vegasissa on vielä käytävä.

From Dawn Till Dusk

Kiitos runsaasta palautteesta!

Tämän päivän resepti oli varsin yksinkertainen. Auringonnousua katselimme Monument Valleyssä ja auringonlaskua Grand Canyonilla.

Olemme kuunnelleet läpi matkan usalaisia radioasemia, joista tulee musiikkia laidasta laitaan. Useimmiten tulee kantria ja muutama hyvä rokkiasemakin on löydetty. Tänään kuitenkin löytyi ehdottomasti matkan kovin asema, joka soitti lähinnä kuusikymmentäluvun vähemmän tunnettuja, mutta sitäkin tenhoavampia hittejä. Asema oli yllättäen navahojen oma Tuba Citystä käsin toimiva kanava.

SuperMake lähetti New Orleansista kortit Jukalle, Tommille, Lauralle, Tassunkujalle ja Pihkakadulle, mutta jälkeenpäin ilmaantuneet todisteet viittaavat siihen, että korteissa oli valitettavasti liian vähän postimerkkejä. Kortit eivät siis saapune perille, ellei postilaitos armahda. Mutta uudet kortit lähtevät huomenna.

Is it a bird, is it an aeroplane...

...ei se on UFO, tai kenties maantiekiitäjä (joka on kyllä lintu). Kumpiakaan ei ole kyllä näkynyt, mikä on sinänsä ihme, sillä olemme sentään käyneet maailman UFO-pääkaupungissa ja New Mexicon osavaltiolintu on maantiekiitäjä.

Maanantaina ajoimme siis Roswelliin, New Mexicoon, missä ihailimme ufokrääsää ja yhtäaikaa ukkosmyrskyä ja auringonlaskua. Koska Ufoja ei näkynyt paljain silmin, menimme tiistaina vierailemaan VLA:han, eli yhteen maailman suurimmista radio-observatorioista. Sieltä jatkoimme yöksi Arizonan puolelle, St. John's:iin. Matkalla koimme kirvelevän pettymyksen, kun kumpikin Pietownin piirakkamyymälöistä olivat kiinni ohi kulkiessamme. Pietownin oli määrä merkata jälkiruokien aikakuden alkua ruokalistassamme. (Kuten olette ehkä huomanneet, olemme tsekkailleet listastamme lähinnä suolapaloja.)

Keskiviikkona aamuna, ollessamme lähdössä huoltsikalta tien päälle, juttelimme mormoonin kanssa, joka osasi yllättäen muutaman sanan suomea ja kohtalaisesti ruotsia. Hyvien neuvojen siivittämänä päädyimme ihastelemaan Petrified Forestia ja Painted Desertiä, ja tämän jälkeen kurvasimme uudelleen New Mexicon puolelle ja ajoimme Four Corners Monumentille, jossa yhdistyy Arizona, New Mexico, Utah ja Colorado. Siellä käytyämme jatkoimme matkaa tunnelmallisissa aavikkomaisemissa Mexican Hatiin, johon jäimme yöpymään.

Happy Birthday, America!!!

No niin, mukavasti tulikin heti kommentteja. Varsinkin työssäkäyvillä ei ole mitään syytä olla viettämättä aikaa tuntikaupalla blogiamme selaillen.

Heinäkuun neljäs, eli paikallinen itsenäisyyspäivä, aloitettiin ajamalla San Antonioon. Siellä tarkoitus oli mennä katsomaan... noh, mikäs sen nimi nyt olikaan... Alamon historiallista linnoitusta. Mutta, parkkipaikan löytymisen käydessä mahdottomaksi, linnoituksen tutkiminen suoritettiin laittamalla SuperMake juoksemaan Alamon sisäpihan halki kuin pieni, hikinen meksikaani, H-P:n odottaessa kadulla auton kanssa.

Itse itsenäisyyspäivän juhlimista päädyimme pällistelemään Junction-nimiseen pikkukylään. Meidän osaltamme juhliminen jäi pariin olueeseen, ilotulituksen katselemiseen ja pallon heittelemiseen, ja jos paikallisilla oli jotain sen suurempia juhlia, meiltä ne jäi huomaamatta.

Tänään olemme lähinnä ajelleet eteenpäin ranchimaisemissa, ja yötä jäimme viettämään Lubbockiin.

Huomiota on herättänyt se, että pickuppeja tai maastureita on, varsinkin maaseudulla, noin 95% autoista. Myöskin liikennemerkit, joissa käsketään noudattamaan liikennemerkkejä, ovat kummastuttaneet.

Ensimmäisiä tornado- ja kalkkarohavaintoja odotellessa...

Schlitterbahn, Schmitterbahn...

Tänään kulkumme johti Amerikan ykkös huvipuistoon, Schlitterbahniin. Kuljettuamme hetken puistossa suomalaismallisissa uimahousuissa, saimme tarpeeksi "punaniskojen" tirskunnasta ja "Speedos, coming through"-huudoista, että H-P:n oli vaihdettava shortseihin ja SuperMaken peräti ostettava itselleen uudet shortsit. Shortsien osto ei sinänsä haitannut, sillä shortsit olivat muutenkin ostoslistalla, mutta ahdasmielinen ympäristö kieltämättä pisti ärsyttämään.

Tämän episodin jälkeen lähdimme nauttimaan puiston anneista. Päädyimme jonottamaan noin kahdeksi tunniksi helteessä noin puolen minuutin laskua vesiliukumäestä, joka oli aivan luokaton, mikä oli hyvin hermoja koettelevaa. Lähdimmekin puistosta varsin nopeasti sen jälkeen, ja matkan toistaiseksi suurimmasta pettymyksestä ei ollut epäselvyyttä; liput kun eivät olleet ilmaisia ja aikaa kun ei tuntikaupalla olisi hukattavaksi. Vielä pitkään lähdön jälkeen esiintyi kiroilua, harmittelua ja epäuskoista päänpyörittelyä. Iltasella kävimme polskimassa motellin uima-altaalla (missä ei ollut yhtään jonoa!).

Kuvattavaa kun ei päivän aikana ollut, laitamme liitteeksi kuvan retkikuntamme uusimmasta jäsenestä, jonka hankimme panttilainaamosta matkan varrelta. (Kuvassa myös uudet shortsit ja New Orleanista ostettu uusi paita.)










P.S. Kommentteja saa laittaa vapaasti. Niitä on mukava lukea iltaisin motelleissa ja samalla saamme vähän kuvaa siitä, kuinka moni jaksaa turinoitamme käydä katselemassa.

Welcome to the Jungle!!

Matka jatkui Alabamasta Mississipin kautta Louisianaan. Mississipissä käytiin rantsulla kastamassa jalat Meksikon lahteen ja heittelemässä "sian nahkaa", eli amerikkalaista jalkapalloa, joka ostettiin aikaisemmin Walmartista neljällä dollarilla.

Louisianassa majoituimme kahdeksi yöksi New Orleansiin, missä ymmärrettiin keskivertoa paremmin juhlimisen päälle. Ennen poistumista kaupungista vierailimme kansallisessa Toisen Maailman sodan museossa, missä näimme oletettujen pommittajien, tankkien ja tykkien sijasta kuvia ja tekstitauluja.

Matkamme jatkui kohtalaisen aavemaisissa suomaisemissa kohti länttä Pattersoniin, missä vietimme yön torakkamotellissa siinä toivossa, että pääsisimme aamulla vierestä lähtevälle, kehutulle alligaattoriajelulle. Valitettavasti Cajun Jack ei saanut tarpeeksi asiakkaita, joten jouduimme tyytymään hieman pienempään ajeluun vähemmän sävähdyttävissä maisemissa. Mutta alligaattoreita kyllä pääsimme näkemään.

Pysähdyimme vielä uimaan Meksikon lahteen Louisianan puolella ennen kuin ajoimme Teksasiin. Tällä hetkellä olemme Super 8 Motellissa Sealyssä.