lauantai 4. heinäkuuta 2009

Schlitterbahn, Schmitterbahn...

Tänään kulkumme johti Amerikan ykkös huvipuistoon, Schlitterbahniin. Kuljettuamme hetken puistossa suomalaismallisissa uimahousuissa, saimme tarpeeksi "punaniskojen" tirskunnasta ja "Speedos, coming through"-huudoista, että H-P:n oli vaihdettava shortseihin ja SuperMaken peräti ostettava itselleen uudet shortsit. Shortsien osto ei sinänsä haitannut, sillä shortsit olivat muutenkin ostoslistalla, mutta ahdasmielinen ympäristö kieltämättä pisti ärsyttämään.

Tämän episodin jälkeen lähdimme nauttimaan puiston anneista. Päädyimme jonottamaan noin kahdeksi tunniksi helteessä noin puolen minuutin laskua vesiliukumäestä, joka oli aivan luokaton, mikä oli hyvin hermoja koettelevaa. Lähdimmekin puistosta varsin nopeasti sen jälkeen, ja matkan toistaiseksi suurimmasta pettymyksestä ei ollut epäselvyyttä; liput kun eivät olleet ilmaisia ja aikaa kun ei tuntikaupalla olisi hukattavaksi. Vielä pitkään lähdön jälkeen esiintyi kiroilua, harmittelua ja epäuskoista päänpyörittelyä. Iltasella kävimme polskimassa motellin uima-altaalla (missä ei ollut yhtään jonoa!).

Kuvattavaa kun ei päivän aikana ollut, laitamme liitteeksi kuvan retkikuntamme uusimmasta jäsenestä, jonka hankimme panttilainaamosta matkan varrelta. (Kuvassa myös uudet shortsit ja New Orleanista ostettu uusi paita.)










P.S. Kommentteja saa laittaa vapaasti. Niitä on mukava lukea iltaisin motelleissa ja samalla saamme vähän kuvaa siitä, kuinka moni jaksaa turinoitamme käydä katselemassa.

8 kommenttia:

  1. Me käytiin kaverin kanssa Tokion Disneylandissa ja siellä pisin jonotusaika yhteen laitteeseen näytti olevan melki 5 tuntia. Pitkistä jonoista huolimatta se oli ihan hassu reissu.

    Hyvää itsenäisyyspäivää! Ajattelitteko lähteä laittaan jalalla koreasti?

    VastaaPoista
  2. Tänään käymme eka San Antoniossa ja jatkamme sitten johonkin, missä voisi olla hieman juhlimista. Saa nähä sitten, kuinka alkaa tanssijalka vipattamaan...

    VastaaPoista
  3. Ainiin siellähän on se juhlapäivä, käykäähä kattomassa minkälaista hulinaa sielläpäin on. Tuo kuulosti kyllä vähän hämmentävältä huvivesipuistolta, mutta eiku eteenpäin.

    Ja onha nuo ihan komeat shortsit =)

    VastaaPoista
  4. Voi niitä ahdasmielisiä amerikkalaisia, näytitte varmaan ihan hyviltä speedoissa. Hieno kitara!

    VastaaPoista
  5. Arvelinkin, että ennen pitkää teille tarttuu käteen joku amerikkalainen soittorauta. Katsopa vielä löytykö jostakin panttilainaamosta se kunnon Gretsch White Falcon...
    Juuri luettiin koko artikkelisarja Mummon, Leilan ja Äiskän kanssa läpi ja ihemeteltiin Amerikan menoa. Kaikkien mielestä mielenkiintoinen matkakuvaus, jotta jatkoa odotellaan. Terveisiä täältä kaikilta ja hyvää matkan jatkoa.

    VastaaPoista
  6. Mahtava että jaksatte tänne päivitellä kuulumisia. Päivittäinen rutiini jo muodostunut tämän tsekkaamisesta ja innolla odottaa ihmeellisiä uutisia maailmalta. Terkkujaaa!

    VastaaPoista
  7. Mikä kitura, paljonko makso?

    Mulle kans yks White Falcon tuliaisiksi, kiitos.

    Ei muuta kun Borat-uikkarit jalkaan ja kylille, siinäpähän oppivat suvaitsevaisuutta, tahi sitten kärsivät.

    VastaaPoista
  8. Johnson on merkki, ja hinta oli jotain 92 dollaria. Muuten aika hassu, mutta en huomannu testaillessani semmosta vikaa, että g-kieli on aivan erivireinen eri kohdissa otelautaa. Mutta kyllä sillä rimputtelee.

    VastaaPoista